Vilsandi
Viron läntisin asutettu saari on monessa mielessä erikoinen. Vaikkapa siksi, että täällä on vuodessa kaikkein eniten aurinkoisia päiviä. Talvi tulee tänne myöhään ja sekin on enimmäkseen suojaa. Vilsandille perustettiin vuonna 1910 Vaikan lintujensuojelualue, joka nykyiseen aikaan tultaessa on kasvanut ja laajentunut Vilsandin kansallispuistoksi. Kansallispuistoon kuuluu lähes 100 pientä saarta ja luotoa. Saaren iäksi arvioidaan hieman yli 2000 vuotta. Vuonna 1703 saarelle tuli asumaan hollantilainen merimies Johann Doll, jonka mukaan nimensä on saanut Tollin tila. 1700-luvun lopulla saarelle perustettiin rajavartioasema ja asukkaita tuli lisää. Parhaaseen aikaan saarella oli asukkaita yli kaksisataa – harjoitettiin kalastusta, merenkulkua ja hylkeiden pyyntiä, jonkun verran myös peltoviljelyä. Nykyään saarella asuu saarenvahdin Jaan Tätten lisäksi vain yksi vakituinen asukas – Tollin kapteenintalon emäntä. Kesävieraita on sen sijaan monta kymmentä kertaa enemmän. Saaren asukkaisiin kuuluu myös elinvoimainen harmaahyljeyhdyskunta.
Nähtävyys, joka pistää jokaisen tulijan silmään, on Vilsandin majakka, jonka rakennusvuosi on 1809. Tollin kapteenintalon ja majakan väliin jää näkötorni, jonka huipulta näkee yli koko saaren ja naapuriluotojen. Vilsandin länsirannalla ovat niin kutsutut lintusaaret: Alumine (alimmainen) Vaika, Keskmine (keskimmäinen) Vaika ja Ülemine (ylin) Vaika, Mustpank, Kullipank (haukkatörmä) ja Karirahu. Vilsandin pohjoispuolella sijaitsevalle Vesiloon luodolle pääsee Riimisäären kautta laskuveden aikaan jalkaisin.
Vilsandille pääsee veneellä (katso www.saaremaa.ee) Papisaaren satamasta Saarenmaalla. Kun veden pinta on matalalla, Vilsandille pääsee myös jalkaisin kahlaten, kuorma-autolla tai maasturilla. Liput saarelle tuloon on syytä varata ennakkoon.