Viron kansalliskeittiö

Kansalliskeittiömme muotoutumiseen ovat vaikuttaneet Pohjolan ilmasto ja vuodenaikojen vaihtelu, esivanhempiemme perinteet, kartanoiden ja lähinaapureiden ja kaukaisempien kansojen keittiöt. Kaupunkilaisten ruokatavat ovat kehittyneet hieman eri lailla kuin maalaisten ja rikkaiden toisin kuin varattomampien. Virolaisten arkiruoista ja juhla-aterioista ennen 1800-lukua ei käytännöllisesti katsoen tiedetä juuri mitään. Arvellaan, että vanhoina aikoina ruoka oli melko yksitoikkoista ja niukkaa. Vasta 1800-luvun keskivaiheilla virolainen kansallinen keittiö alkoi kehittyä sellaiseksi, kuin me sen tänään tunnemme.
Täällä elävien ihmisten perinteinen ruokapöytä muuttuu vuodenaikojen vaihtumisen mukaan. Pimeys ja pakkanen tuovat pöytään hapankaalin ja uunipaistit, lihahyytelön ja verimakkarat, paksut keitot ja pataruoat. Puolivakavasti sanoen virolaiset saavat ravinnokseen valkeiden öiden aikaan vain auringonpaistetta ja kesän lämpöä. Tuolloin suositaan kaikkea kevyttä ja tuoretta, joka on kasvanut omalla kasvimaalla tai kerätty metsästä.
Virolaisten ruokapöydässä on aina ollut ruisleipä. Sen ohella myös hiivaleivät, ohrarieskat, piirakat ja puurot. Lihoista suositaan sianlihaa, jota on totuttu syömään keitettyjen tai uuniperunain ja juuresten kera. Virolaisen keittiön erikoisuuksia ovat hapankaalipata ja sian- tai vasikanlihasta keitetty, maustettu syltty.
Lihan ohella Viron kansa on aina arvostanut kalaa. Kalanystävä ei voi jättää väliin heinä-elokuussa mahdollisuutta maistella paistettua tai grillattua kampelaa. Makuelämyksiä tarjoavat samoin tuore, kuuma savukampela, savusilakat, lahna ja ankerias. Kun siirrytään merenrannalta ikimetsien siimekseen, virolaisten ruokapöytään ehtivät itse kerätyt sienet ja marjat. Marinoidut rouskut tai hapankermalla ja sipulilla maustettu suolarouskusalaatti kuuluvat runsaaseen pitopöytään. Sienikastike, erityisesti kantarelleista, taas on pidetty arkiruoka. Jokaisen itseään arvostavan maatilanemännän kellarissa on hillovarasto. Kellarissa on usein myös itse valmistettuja hapankurkkuja ja -kaalia, sekä muita vihannessäilykkeitä.
Esivanhempien mielijuomia olivat kalja ja sima, keväisin koivun- ja vaahteranmahla. Pyhiksi käytettiin avonaisissa astioissa kotiolutta, johon lisättiin myös hippunen katajaa. Yleisemmin kuin tuoretta maitoa, virolaiskeittiössä käytettiin piimää. Maidosta valmistetaan myös rahkaa ja rahkajuustoa. Nykypäivän virolainen suosii tuoretta maitoa, sen ohella ruokapöydässä on suuri valikoima hapankerma- ja rahkatuotteita, jogurtteja sekä juustoja. Tänäkin päivänä meille kelpaavat myös olut ja kalja.
Valtaosa Viron kansalliskeittiön ruoista tunnetaan ja niistä pidetään koko maassa, mutta on myös alueellisia eroja ja erikoisuuksia. Perinteistä ruokalistaa noudatetaan nykyisin enimmäkseen kansallisina juhlapäivinä ja häätarjoiluna. Kansalliskeittiöstä peräisin olevia ruokia on useiden yritysten tuotannossa ja monien ravintoloiden ruokalistoilla.