Kihnu

Sellaisetkin virolaiset, jotka eivät ole koskaan käyneet Kihnussa, tietävät saarelaisnaisten juovikkaat hameet, miesten kalastajavillapaidat troit, Kihnun Virven laulut, kuuluisan merimiehen Kihnun Jõnnin, kalalaatikolliset moottoripyörät ja kihnulaisten meheviä sanontoja. Saari on pieni, mutta katsomista ja kuuntelemista paljon.
Kihnu (Kyne) mainitaan ensi kertaa vuonna 1386. Mutta viimeaikaisilla kaivauksilla on selvinnyt, että kalastajat ja hylkeiden metsästäjät ovat käyneet saarella leiriytymässä jo 3000 vuotta sitten. Kihnun salmi on kansainvälisesti tärkeä lintualue.
Sanglaidujen luodoilla on Viron suurimman kyhmyjoutsenyhdyskunnan pesimäpaikka, siellä viihtyvät myös harmaahylkeet ja norpat. Siksi ihmisten oleskelu Sangelaidujen luodoilla on 15.04-15.07 kielletty. Suojeltuja ovat vielä kaksi siirtolohkaretta – Kassikivi (ympärysmitta 4,5 m) ja Liiva-Aa Suur Kivi ( ympärysmitta 12 m), kartanon sijaintipaikan kolme vanhaa lehmusta ja Koksin maatalon vanha tammi. Metsän eläimiä saarella on vähän, välillä runsaslukuiset jänikset ovat korvautuneet ketuilla.
Kihnun eteläkärjessä Pitkänän niemellä oleva majakka asennettiin vuonna 1864 Englannissa valmistetuista osista, historiallisesti majakanvahdit ovat olleet venäläiset. Kihnun pohjoiskärkeen rakennettu ensimmäinen kirkko on hävinnyt. Vuosina 1846-1847 enemmistö kihnulaisista kääntyi ortodoksiseen uskoon saadakseen maata tsaarilta. Tsaarit hävisivät, ortodoksinen usko jäi.
Kihnun museossa pääsee tutustuman yli 700 näyttelyesineeseen ja kuuluisien kihnulaisten elämänkertoihin, nauttimaan Kihnun naivistien tuotantoon. Myös uusi kansantalo kannattaa varmasti nähdä omin silmin.
Vierailija ei Kihnussa jää pulaan: saarella on matkailutiloja ja kauppoja, myös mökkejä ja telttailualue.


Kihnuun pääsee meritse Pärnusta matkustajalautalla (matka kestää 2 tuntia ja 15 minuuttia) tai Munalaiun satamasta Pärnumaalla. Aikataulut löytyvät verkkosivulta www.veeteed.com